Kahvilaankin ehdin kupposelle tai oikeastan jo toiselle kupposelle kahvia. Kahvila on meidän aamun kokouspaikka, työkavereiden tapaamispaikka, vähänhän sinne menee kuin kotiinsa. Se kertoo jo paljon kahvilan tunnelmasta.
Työpäivä olikin sitten ihmeellisen hiljainen kauniista ilmasta huolimatta. On kuin ihmiset olisivat hävinneet taivaan tuuliin täältä meidän piskuisesta kaupungistamme. Ja muutenkin tänään oli sellainen ei-ei-liian-lyhyt-liian-kapea-liian iso kaula-aukko (johon aina sanon että pää täytyy mahtua läpi). Tai sitten oli vaan väärän mallinen, värinen, liian vähän sitä tai tätä. Näitä päiviä on aina. Ja usein, ehkä onneksi, ne sattuvat kaikki samalle päivälle. Huomenna on varmasti iloinen kauppapäivä ja oikeanlaiset tuotteet. Ja lämmintä!
Illalla vielä ystäväni kanssa pyöräilimme Forcitille ja takaisin samalla vaihtaen viikon kuulumiset. Ja muutama kalorikin tuli poltettua, jotka sitten varmuuden vuoksi söin takaisin. Liika laihtuminen on pahasta.
Eipä tässä auta kuin pesulle ja kirjan (dekkari tällä kertaa, ja vielä ruotsinkielinen) kautta nukkumaan ja huomenna taas kahvilan kautta töihin. Näin se elämä kulkee rataansa. Verkkaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti