Kesä

Päivät  ne vaan soljuu hiljalleen muuttumattomina, eteenpäin, eteenpäin. Tuntuu ettei mitään saa tehdyksi, mitään aikaiseksi. Tuhlaa vain aikaansa. En oikein tiedä mitä sitä pitäisi saavuttaa. Mutta kummallinen kutina koko ajan vatsanpohjassa ja huono omatunto pelkästä olemisesta. Aivan kuin sielu olisi levoton, ei asettuisi omaan koloonsa. Haluaisi lentoon. Tai edes pyristelemään. Pikkuisen. Ehkä kevät kuitenkin sielua herättelee, kertoo lempeästi tulevasta, hiljallensa valmistelee ja talven viimeiset kohmelot jäsenistä sulattelee.
Mieli toistelee ja muistuttaa kesän tulosta. Tänä kesänä nautin. Tänä kesänä käyn ulkona. Tänä kesänä otan kaikki irti Hangon ihanista rannoista, kahviloista, kuppiloista ja ruokapaikoista. Tämä on se kesä. Minun kesäni.
Työ kuitenkin vie voimat, kipeä jalka viimeisetkin rippeet. Joten voi olla että käy niinkuin niin monena muunakin kesänä. Oma terassi on pisin pakopaikka, ruokasali ja kahvila. Mutta hyvä edes niin, kunhan aurinko paistaa ja lempeillä säteillään sielun sulattaa ja muistuttaa jäseniin rentouden tunteen.
Mutta ehkä kuitenkin, tänä kesänä, pakottaudun elämään piirun verran enemmän, olemaan iltasosiaalinen, käymään jopa iltatorilla - edes muutaman kerran. Parasta alkaa valmentautumaan tähän kesäkoitokseen ja suunnittelemaan tulevaa. Ihanaa. Kesää!